Suomen pitää sopeutua – englanti viralliseksi kieleksi?

Uudenlaisen ajattelun tarpeesta on Suomessa puhuttu kyllästymiseen asti. Liian vähän puhutaan luopumisen tarpeellisuudesta. Uusiutumisessa kun yleensä vaikeinta on opettaa itsensä pois vanhoista tavoista. Joskus vaikeus aiheutuu muusta kuin yksilön oppimiskyvystä.

Suomalaiset ovat aina lopulta – melkoisen kitinän ja narinan jälkeen – ottaneet lusikan kauniiseen käteen ja varsin etevästi sujahtaneet käyttämään uutta, työtä helpottavaa teknologiaa.

Lehtitaloissa olisi voitu käydä kiivasta taistelua tekstinkäsittelyä vastaan työpaikkojen suojaamiseksi – ja lopulta hävitty se taistelu. Tiedonkäsittelyn kehittyminen oli lopulta siunaus. Jo faksien tulo oli iso juttu. Niitäkään ei enää käytetä – ja vielä harvempi muistaa kuvansiirrossa käytetyt telefotolaitteet. Ne olivat pienen autonperäkärryn kokoisia, äänekkäitä ja hitaita.

Teknologinen kehitys ja globalisaatio ovat vaikuttaneet suomalaiseen työelämään huimasti parin viime vuosikymmenen aikana. Ihmiset, tavarat ja palvelukset liikkuvat liukkaasti valtioiden välisten rajojen, kielirajojen, kulttuuri- rajojen ja aikavyöhykkeiden yli.

Ulkomaankaupasta elävän pienen talouden osa on lopulta sopeutua. Kielialuekaan ei enää suojaa: suomalaiset käyttävät sujuvasti amerikkalaisten pörssiyhtiöiden tuottamia sosiaalisen median palveluita.

Maailman menoon sopeutumisen ei tarvitse lainkaan olla niin kamalaa kuin miltä se heti kättelyssä kuulostaa. Se on kuitenkin selvää, että sopeutuminen tarkoittaa monesta opitusta käyttäytymismallista poikkeamista.

Onko sanomalehden tosiaan tultava postilaatikkoon ennen aamukuutta, kun uutisia virtaa mobiililaitteisiin tauotta? Pitääkö firman talouspäällikön raahautua työpisteelleen, kun hän kykenee tekemään työnsä ja käymään neuvottelunsa kannettavan tietokoneen avulla mistä tahansa?

Onko virka-ajan tosiaan kaikilla oltava 8–16.15? Pitäisikö niinkin kansainvälistyneen maan kuin Suomen hyväksyä englanti viralliseksi kielekseen jo kasvaneen maahanmuuton vuoksi? Pitääkö palkan perusteena tosiaan olla työpaikalla vietettyjen tuntien määrä?

 

Kirjoitus kuuluu Uuden Suomen Puheenvuorossa julkaistavaan Suomen idea –blogikirjoitussarjaan. Se on lyhennelmä Suomen idea -kirjassa (Docendo, 2016) julkaistusta tekstistä.

MarkkuMantila

Markku Mantila on valtioneuvoston viestintäjohtaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu